tiistai 18. syyskuuta 2012

Työssäoppiminen 7.5 - 20.6.12



Lyhennelmä:


Viikot menivät tosi nopeasti, kun nyt jälkeenpäin miettii. Kokemusta ja uutta oppiakin tuli vaikka kuinka paljon. Kaikkea oppimaansa ei varmaankaan enää muista, sillä siitä on saattanut tulla jo niin rutiininomainen juttu, jota ei itse enää huomaa. Mutta se on selvä, että kehittynyt olen, sitä ei käy kiistäminen. Näiden viikkojen jälkeen asia on selvä; tuotantopuolelle minä kuulun. Vaikka kaikki ei TOP:n aikana mennytkään aina putkeen, oli ne seitsemän viikkoa loppujen lopuksi mielestäni tosi onnistuneet viikot. 
 
Kaikista eniten oppia TOP:n aikana tuli ruokinnasta ja sairauksista. Kaikista tutuimmaksi sairauksista tuli ajotulehdus, johon 1/3 lehmistämme sairastui. Nyt kun miettii, niin se taisi olla ainoa sairaus jota aikanamme sairastettiin. Vaikka teimme kaikkemme, jotta se ei leviäisi, tuli siltikin joka viikko yksi uusi tapaus. Ei se ollutkaan niin helppo torjuttava, kuin luulimme. Onneksi puhaltumisia ei tullut, mikä oli hyvä uutinen. Ruokintasuunnitelma valottui, vaikka vähän on vielä hämärä. Mutta uskon, että jos perehtyisin siihen oikein kunnolla, senkin ymmärtäisin. 
 
Eläinten käsittelyssäkin paranin huomattavasti. Lehmät kääntyivät helpommin oikeille paikoilleen ja kanat sain kiinni hetkessä. Muistan kuinka aluksi arastelin kanan kiinniottamista, mutta nykyään se sujuu niin helposti. Viikkojen aikana oppi tuntemaan lehmät paljon paremmin, joka auttoi sitten niiden käsittelyssä ja auttoi ennakoimaan niiden mahdollista toimintaa.
 
Kaikkea en kuitenkaan ehtinyt oppimaan täydellisesti. Vaikka Avantilla ruokinta sujuukin hyvin, on turvekärryjen täyttäminen vielä vähän hankalaa. Traktorilla taasen jätteiden vieminen onnistui sekin hyvin, vesivaunu tuottaa kuitenkin ongelmia. Näitä töitä en niin paljoa ehtinyt tekemään, joten se saattaakin selittää miksi näin on. 
 
Kiinnostavin aihe koko aikana oli ehdottomasti jalostaminen. Oli mielenkiintoista kuunnella Harrin opetusta ja katsella taulukoita. Miten voidaankaan niin moneen asiaan vaikuttaa pelkällä sonnivalinnalla. Tajusin, ettei jalostamisessa ole pelkästään kyse sukusiitoksen välttämisestä, vaan monesta muusta asiasta. Tämä aihe on niin mielenkiintoinen, että halajan oppia lisää aiheesta.

Vaikka näytötkään eivät menneet ihan nappiin, opin niitä tehdessänikin jotain uutta. Virheistähän aina oppii. Opin myös uusia asioita itsestäni, joita voin tulevaisuudessa hyödyntää. Muun muassa kuinka hyvin tulen tuntemattomienkin ihmisten kanssa toimeen. Ennen olen aina jännittänyt sellaisia tilanteita, mutta asiakaspalvelunäytössä minua ei jännittänyt yhtään. Kaikkeen tottuu, niinhän se on.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Jalostamisen ryhmätyöt

Pääsimme tutustumaan jalostamisen ihmeelliseen maailmaan, mikä oli yllättävän mielenkiintoista. Yhden sonnin valinnalla voitiin vaikuttaa niin moneen ominaisuuteen lehmän tulevassa vasikassa. Ei ole siis mitenkään yhdentekevää, mitä sonnia millekkin lehmälle laitetaan. Jalostukseen liittyen teimme pari ryhmätyötä.
Ensimmäiset kaksi kuvaa koskevat hevosten jalostamista ja siinä huomioitavia asioita.
Seuraavissa on lehmän ominaisuuksien jalostusarvostelun pääpiirteistä. Muutama rivi tuli kuvattua vähän huonosti ja kestävyys kirjoitettiin kahteen kertaan :)