Olin kesätöissä vuohitilalla, missä alkukeväästä olin harjoittelemassa. Vaikka työ oli lähes samaa, opin kuitenkin lisää. Tein työt yksin ja olin itse vastuussa kaikesta. Aluksi tuntui pelottavalta kantaa yksin vastuu maidon laadusta. Mistään muusta en stressannut niin paljoa kuin siitä.
Mikä oli muuttunut viime käynnistäni oli se, että kilit olivat ulkona ja kutut pääsivät laitumelle. Työt helpottuivat huomattavasti. Pihatto oli helpompi ja nopeampi siivota, sillä kutut viettivät suurenosan ajastaan ulkona. Kaikista parasta oli, ettei tarvinnut siivota kuin yksi kilikarsina! Ne jotka sitä on tehnyt, tietävät miten kamalaa se on. Maitojuomaakaan ei tarvinnut juottaa kileille, kuin kaksi ensimmäistä viikkoa.
Pukkipojat tuottivat siivotessa kanssa vaikeuksia. Kutuilla oli kiimoja, joista pojat aivan villiintyivät ja yrittivät uhitella. Tämä oli uutta, sillä viimeksi ollessani kutuilla oli poikimakausi. Onneksi pukit ovat pienempiä ja helpommin käsiteltäviä, kuin sonnit. Tässä taas yksi syy lisää, miksi suosin vuohia nautojen yli.
Kuten arvata saattaa, lypsyssä meni eniten aikaa. Käytössä oli 2x12 lypsyasema, joka täytettiin kolmesti. Lypsäviä kuttuja oli non 50, joista noin puolet olivat poikineet minun viimeksi ollessani. Saimme silloin tapella niiden kanssa, minkä vuoksi lypsyssä meni hirveästi aikaa. Onneksi kaikki olivat oppineet tavoille. Lypsy sujui siis sujuvasti ja rutiinilla.
Koko kesän aikana tuli vain muutama sairastapaus. Käsinlypsyä vihaan vieläkin. Asiaa ei helpottanut kuttu, jonka toinen puoli lypsettiin aina käsin. Päätin pysyä kuitenkin positiivisena ajatellessani, ettei onneksi tarvinnut niin montaa lypsää käsin kuin poikima-aikana.
 |
| Josefiina |
Kesä meni todella nopeasti ja tulen kaipaamaan sitä. Ikävöin jo takaisin sinne, ja palan halusta nähdä pilalle lellityn kuttuni. Ei sais suosia toisia ylitse muiden, mutta en voinut yksinkertaisesti asialle mitään. Josefiina -kuttu oli seurallinen ja jutusteleva semi-hyvä kuttu. Hakeutui aina lähelle ja pyysi rapsutuksia. Asemalle tullessaan määki tervehdykseksi ja piti huolen ettei jäisi lypsämättä ilmottamalla asiasta. Laitumelle viedessäni löysin Jossun aina takaani. Ihme kyllä, mutta se oppi tunnistamaan kesän aikana nimensä, mistäköhän se johtuu...