Ajatella, että aloitin opintoni noin kolme vuotta sitten. Muistan vielä ensimmäiset päivät ja ensimmäisen vuoden tuskailut. kuin eilisen. Mutta tässä sitä nyt ollaan, kohtapuoliin valmistumassa. Valmistumisen jälkeen onvähän auki, että mitäs sitten. Näillä näkymin yliopistoa kohti, vaikka en sinne koskaan uskonut hakevani. Ennen valmistumispapereita on edessä opiskelujen viimeinen työssäoppiminen emolehmätilalla. Sitten koittaa vapaus!
Mitä sitten teinkään näinä kolmena vuotena. Aloitin pieneläimiin suuntautuneena ja heti ekan vuoden jälkeen päädyin tuotantoeläinten puolelle. Täällä olen viihtynyt. Valinnaiset olivat vähän kumpaakin puolta, jonka vuoksi on tullut nähtyä vähän kumpaakin. Lukiossakin jaksoin käväistä sen kaksi jaksoa, jonka jälkeen minulle riitti. Jotkut kurssit Ahlmanilla jaksoi hammasta purren ja toiset taasen tuli käytyä aivan huomaamatta.
Parasta opinnoissa oli ehdottomasti työssäoppimiset ja maalaisten lämminhenkisyys. Maatilayrittäjyys on ehdottomasti opintojen kamalinta aikaa. Mutta siitäkin selvittiin. Navettavuorotkin tuntuivat jossain vaiheessa sietämättömiltä, mutta kesän koulunnavetalla vietettyäni huomasin lupautuneeni sinne viime jouluna töihinkin. Nyt osaan jo nauttia sielläkin olosta, kun ei ole alati valvovaa silmää seuraamassa jokaista liikettäsi.
Näin aivan huomaamatta kolme vuotta tulee täyteen ja on aika sanoa Ahlmanille hyvästit. Mutta ennen sitä on "viimeisenä" päivänä aika laittaa meno vähän överiksi. Perjantaita odotellessa...