Työssäoppiminen 21.1.13 – 23.3.2013

Lyhennelmä työssäoppisesta vuohitilalla

Kaiken kaikkiaan opin tämän kahdeksan viikon aikana lähes kaiken, mitä kutuista tarvitsee tietää. Kokemus ei jäänyt pelkästään vuohien lypsyyn ja muuhun päivittäiseen hoitoon. Pääsin mm. hoitamaan sorkkia, poi’ittamaan ja katkomaan sarvia. Näin työssäoppimisen aikana kuttulan toimintaa sekä kiireisenä, että rauhallisena aikana.

Yllätyin kuinka erilaista kuttujen lypsäminen on lehmiin verrattuna. Se oli ensinnäkin paljon nopeampaa ja tyhjälypsy oli erittäin suuri ongelma. Ajatus kutun käsilypsämisestä muuttui sen jälkeen, kun kuttuja tuli lypsettyä useampi kahdesti päivässä. Kiitos sille, joka keksi lypsykoneen. Oli kiinnostavaa oppia juustonvalmistuksesta, sekä olla osa sitä.

Oli todella mielenkiintoista päästä hoitamaan sorkkia. Teoriassa asia vaikutti vaikealta, mutta käytännössä työ oli helppoa. Aluksi sorkkahoito oli hidasta ja lihakset tulivat kipeäksi jännittämisestä. Mutta siinä 40 sorkkaa leikattua, työ sujui jo leikiten. Myös sarvien katkominen oli mielenkiintoista. Yllätyin sarviaineen pehmeydestä ja sarvien rakenteesta. Sarvet eivät olleet kutuilla ontot sisältä, eivätkä myöskään olleet kovaa ainesta. Jos ne leikkasi oikeasta kohtaa, niin kuttu ei tuntenut yhtikäs mitään.

Päivän ikäinen kili

Lähes 40 vuohta kun poiki, niin saihan siinä kokemusta jos jonkinlaisesta poikimisesta. Oli niitä, jotka poikivat omin avuin ja niitä joita avustettiin, sekä niitä jota jouduttiin kunnolla auttamaan. Poikiminen eteni kutuilla todella nopeasti, joten viivästymiset yleensä merkitsivät ongelmia. Usein oli kyse virheasennoista tai siitä ettei paikat olleet tarpeeksi auki. Muutama kuttu poikimisen sijaa päätti luoda, minkä seurauksena luominenkin kävi tutuksi.

Terve vuohi

Pörhistynyt, kipeä vuohi

Pääsin lääkitsemään kuttuja, mikä oli minulle ihan uutta. Utaretulehdusta hoidin antibioottipistoksilla ja raskausmyrkytystapauksia Brocolilla suunkautta. Suunkautta olen ennenkin lääkinnyt, mutta pistoksia en ennen ollut antanut. Se ei ollut niin vaikeata kuin luulin. Lehmiin verrattuna kutut menehtyvät helpommin sairauksiin. Utaretulehdukset vievät nopeasti hengen, jos sitä ei huomaa ajoissa. Raskausmyrkytys voi tappaa jo alle 12 tunnissa. Tällaisten takia silmäni harjaantui huomaamaan myös pieniäkin muutoksia kutuissa. Muun muassa naaman pörhistymisestä ja silmistä huomaa ehkä nopeinten, onko kuttu kunnossa.

Tuttiämpärille opetusta

Ehkä kaikista aikaa vievin ja turhautumista tuottavin työvaihe  oli kilien opettaminen tuttiämpärille. Välillä tuli kirottua niiden tyhmyyttä, mutta myöhemmin niiden opittua ylistettiinkin jo neroiksi. Mitä nuorempina ne oli vieroitettu emosta, sitä nopeammin kilit oppivat. Muutaman kilin kanssa todellakin meni hermot, sillä ne päivästä toiseen päättivät vain huutaa kieli pitkällä juomisen sijaan. Voi sitä ylpeyden tunnetta, kun vaikeat kilit vihdoin hoksasivat sen, mitä me päivästä toiseen, kolmesti päivässä, yritimme niille opettaa.

Semmoinen oli työässäoppimiseni Kuttulassa. Niitä kahdeksaa viikkoa en vaihtaisi mistään hinnasta, sillä opin niiden aikana enemmän ja monipuolisemmin kuin toivoinkaan. Onneksi kesätyöt odottaa samassa paikassa!