Tutustumismatka Osaralle

Lähdimme koko luokkamme kanssa kohti Osaraa 22.3.12, tarkoituksena tutustua sikalan arkeen. Osarassa pääsimme käväisemään luomusikalassa, luomu kylmäpihattossa, lampolassa sekä hevostalleilla. Näin päivämme siellä kului:

Perille päästyämme suunnistimme heti navetta/sikala rakennukseen, jossa meille esiteltiin lypsykone. Osaralla on käytössä viisi paikkanen lypsyasema, jossa liiketunnistimet, jotka avasivat portin lehmän tullessa paikalle. Lehmillä oli kaulassa tunnistin, jonka lypsykone tunnistaa ja kertoo sitten lypsäjälle kuka on kyseessä. Käväisimme seuraavaksi katsomassa vasikoita, jotka olivat jaoiteltu karsinoihin ikäjärjestyksessä. Tämän pienen kierroksen jälkeen meidät johdatettiin sikalan puolelle.

Sikalassa meidät laitettiin heti töihin; osa siivosi ja kuivitti, osa taasen jakoi ruokaa. Ruoka oli jauhomaista, joka heitettiin veden sekaan.
Pääsimme punnitsemaan porsaita ja lukemaan niiden korvalovia; pikku porsaita nostettiin takajalasta ja sitten kiepautettiin syliin, jossa ne pysyivät paikallaan, kun toiset tulkitsi korvalovia. Tämän jälkeen possut laitettiin suureen saavin, joka roikkui puntarissa. Eivät ne siellä kauaa viihtyneet, osa yritti kiivetä saavin reunan yli takaisin maan kamaralle. Painot laitettiin ylös pieneen vihkoseen ja porsaat merkittiin punaisella kynällä.

Seuraavaksi pesimme joutilasosastolta porsitusosastolle lähteviä emakkoja. Ne pestiin veden ja harjan avulla puhtaiksi. Emakot tykkäsivät pyöriä ympyrää ja haistella jokaista meistä moneen kertaan. Pesu oli monen mielestä mukavaa, sillä ne heiluttivat häntäänsä sen merkiksi.
Kävimme porsaiden vieroitusosastolla merkitsemässä yli 24 kiloset porsaat punaisella kynällä. Nämä porsaat juoksivat karkuun kiljuen, joten homma oli hieman haastavaa. Lopulta saimme merkittyä n. 17 porsasta.
Tämän jälkeen meille kerrottiin mitä heidän luomusioille syötetään ja kuinka sikojen ruokaseokset tehdään "automaattisella" rehunsekoituskoneella.
Olimme onnekkaita kun pääsimme näkemään myös kuinka porsaille annettiin rautapistos ja korvatatuointi. Pistos laitettiin porsaan korvan taakse, jonka jälkeen tatuointi painettiin vasempaan korvaan pihdeillä, jossa oli pieniä neuloja, jotka oli kastettu musteeseen.

Sikalan jälkeen käväisimme syömässä, jonka suunnistimme lampolaan, jossa oli melkein parikymmentä tiintä uuhta. Lampaat olivat melkein kaikki kerittyjä, ja ne pysyttelivät maatuvan pehmikkeen avulla lämpöisinä. Lampailla oli mahdollisuus käväistä pihalla milloin he haluaisivatkaan, sillä toisella puolella lampolaa oli avonainen ovi, joka johti pieneen ulkotarhaan.

Lampolasta suunnistimme katsomaan pihattoa, jossa lehmät olivat. Pihalla, lähellä lypsyasemaa, oli kaksi ruokakioskia, joista lehmät pääsivät hakemaan ruokaa, silloin kuin niitä huvitti. Pihattorakennuksen keskellä oli kuulemma suuri allas, joka oli täytetty maatuvalla turve-olki sekoituksella. Lehmät olivat holsteineja ja ayshireitä. Vain muutamalla oli sarvet, joiden päät olivat tylpistetty. Joukossa oli myös yksi yksisarvinen.

Päivän viimeinen etappi oli hevostallit, joissa ei ollut hevosen hevosta, sillä kaikki ne olivat pihalla jalottelemassa. Hevosten joukossa oli poneja, yksi upea valkoinen suomenhevonen sekä filmitähtiä. Pari hevosta oli päässyt oikeen valkokankaalle elokuvaan Täällä pohjantähden alla.
Näin ollen päivä oli pulkassa ja matka kohti Ahlmania alkoi. Päivä oli mielestäni onnistunut ja opittua tuli paljon!

Nimikkolehmä

Ekana vuonna opiskelijoille jaettiin pareittain yksi koulumme lypsettävistä lehmistä. Tarkoituksena oli pitää kirjaa lehmän kuulumisista, sekä tutustua paremmin kyseiseen lehmään. Saimme silmätikuksemme ensimmäistä kertaa poikivan eli hiehon, joten pääsimme seuraamaan sen maitomäärään kasvua ihan alusta asti. Tässä mitä saimme vuoden aikana irti.

Etevä

• Korvanumero: 45
• Rotu: Länsisuomenkarja (LSK)
• Syntynyt: 6. marraskuuta 2009
• Emä: Äly
• Isä: Peltolan Ässä
• Kuntoluokka: 3, eli ihan normaali
• Paino: n. 520kg
• Ympäryysmitta: 187cm

Mittalypsyjen tuloksia:
18.2.12
Aamulypsyllä: 14kg (n. 14 litraa)
Iltalypsyllä: 17kg
Yhteensä: 31kg, mikä oli vähänaikaa sitten poikineelta hieholta todella hyvin.

Maitoanalyysien tuloksia:
9.2.12
Rasvaa 3,86 %
Valkuaista 3,13 %
Solut 212 (1000 kpl/ml)
-> Tästä pääteltynä asiat on kunnossa.

Siemennykset:
22.2.11 Ennustus sonnilla
13.3.11 Ennustus
->Todettiin tiineeksi 5.5.11
--> Poiki 26.12.11 isokokoisen sonnipojan nimeltä Iso-Antti, korvanumero 517, synnytyksessä tarvi vetoapua
7.3.12 Tuuma -sonnilla

Lyhyesti lääkinnöistä:
PVM         Sairaus       Lääke    Hoidon kesto, varoajat, lisätietoa
17.11.10 Sorkkahoito, DHS, kolme päivää
19.10.11 Ripulia
30.11.11 Loiskäsittely, Coopersect
24.12.11 Äkillinen kliininen utaretulehdus, Kloxeratc (?), 2krt/vrk 7 päivän ajan, liha 7pv ja maito 2/5 pv
24.1.12 Ennaltaehkäisevä käsittely magneetilla, Etevä hikoili, pohdittiin josko olisi syönyt rautaa

Kiimantarkailua: (kiimat toistuu noin kolmen viikoin välein)
10.11.11 Kirkas lima

23.1.12 Paksu & samea
28.1.12 Ohut & kirkas
29.1.12 Ohut, kirkas ja venyvä lima -> kiimassa, hyvä hetki siementää/astuttaa
30.1.12 Ohut, kirkas & venyvä -> kiimassa, kuten myös

7.2.12 Paksu ja samea
18.2.12 Veri -> kiima ohitse

21.2.12 Paksu ja kirkas

4.3.12 Paksu ja samea

31.3.12 Kirkas, ohut ja venyvä -> kiimassa
3.4.12 Veri -> kiima ohitse

NY 24H -leiri

 NY 24h -leiri on ammatilliselle toiselle asteelle suunniteltu vuorokauden kestävä kokonaisuus, jonka aikana nuoret perustavat oman ideansa pohjalta kuvitteellisen yrityksen. Leiri rakentuu rastitehtävistä, yhteiluennoista ja tietoiskuista. Leirillä luodaan liikeidea, jota kehitetään eteenpäin yrityksen elinkaaren mukaisesti yhdessä asioista oppien ja ideoita työstäen.


Ekaa kertaa uuteen kouluun menevät Ahlmanin ammattiopiston opiskelijat eivät osanneet varautua Ny 24h -leiriin, joka heidän kauhukseen alkoi sen viikon torstaina ja päättyisi seuraavana päivänä. Parin ensimmäisen päivän aikana opiskelijat koettivat kovasti oppia tunnistamaan oman ryhmänsä opiskelijat. Mutta sitten tulee tieto, että leirin ajaksi jaettavat ryhmät eivät koostukkaan pelkästään oman alasi opiskelijoista, vaan mukana on myös toisten alojen aloittaneet opiskelija. Tuntemattomien ja/tai puolituttujen kanssa 24 tuntia yhdessä huoneessa yritystä luoden ei varmaankaan saanut aikaan minkäänlaisia positiivisia tuntemuksia näissä uusissa opiskelijoissa.

Oma ryhmäni koostui kolmesta puutarhuriopiskelijasta, kahdesta kokin alusta, ammattistarttilaisesta ja yhdestä oman alani opiskelijasta. Ensimmäinen päivä kului yritystä ideoiden ja paperitöitä tehden. Vaikka emme tunteneet toisiamme, tuutorimme sai meidät kuitenkin toimimaan ryhmänä. Välillä oli jotain piristävää toimintaa, jonka oli tarkoitus parantaa ryhmähenkeemme. Pääsimme mm. koristelemaan täytekakkkua ja työntämään heinäpaalia. Puolenyön aikoihin ohjelmassa oli yhteinen ruokahetki ja tulishow. Tämän jälkeen sai päättää menisikö nukkumaan vai katsomaan elokuvaa valvoen koko yön. Päätin itse mennä nukkumaan, sillä sinä aamuna oli herännyt 5:30, kuten aina koulun alkaessa kahdeksalta.
Seuraavana aamuna tuutorit tulivat herättämään seitsemän aikoihin aamujumppaa varten, joka ei saanut mitään aikaan väsyneissä opiskelijoissa. Tämän jälkeen söimme aamupalan ja palasimme ryhmiin viimeisteemään sinä päivänä olevaa yritystenpurkua. Meidän tuli tehdä posteri, joka toimisi yrityksemme mainoksena. Tämä sitten esitettäisiin muille opiskelijoille ja muutamalle tuomarille, jotka sitten arvioisivat yritysideamme. Tämän jälkeen olisi ruokailu, jonka jälkeen leiri tulisi päätökseen. Opiskelijoiden kasvoilta paistoi helpotus, kun leiri vihdoin päättyi ja alkoi kotimatka.

Omasta mielestäni leiri oli liian aikasin, sillä ei ollut ehtinyt tutustumaan oman alansa opiskelijoihin. Yrittäminenkin oli monelle täyttä hepreaa, joten ihan perillä asioista ei oikein pysytty. Mutta onneksi, jotakin tuli leirillä kuitenkin opittua: yrittäjyys vaatii paljon kärsivällisyyttä!

NY Vuosi Yrittäjänä

NY Vuosi yrittäjänä on peruskoulun 9.-luokkalaisille sekä lukion ja ammatillisen toisen asteen opiskelijoille tarkoitettu opinto-ohjelma, jossa on taroituksena perustaa lukuvuoden ajaksi miniyritys, joka toimii oikealla rahalla. Oma NY-yritys valmistaa nuoria työelämää varten. Opittavat taidot syntyvät tekemällä oppimisen kautta. NY-yrityksessä opiskelijat oppivat yrittämiseen liittyviä asioita käytännön kautta.

Uusien opiskelijoiden iloksi (tai kiusaksi) ekoilla viikoilla esiteltiin yrittäjyyskurssi, joka olisi periaatteessa sama kuin leiri, mutta tällä kertaa yritys perustettaisiin ihan oikeasti ja se toimisi oikealla rahalla. Yritys perustettaisiin saman alan ihmisten kanssa, joka oli helpotus. Ekojen tuntien jälkeen alkoi muodostua ryhmässämme pienempia ryhmiä, muodostaen näin seitsemän (?) yritystä.

Yrityksemme koostui yhteensä kuudesta tytöstä eripuolilta Tamperetta. Liikeideamme oli, näin lyhyesti (se on tullut kirjoitettua aivan liian monta kertaa), eläintenhoito- ja ulkoilutuspalvelujen järjestäminen. Nimeksi tuli pitkän pohdinnan jälkeen Lemmikkilomittajat NY. Hinnat halusimme pitää alhaisina, ajatuksenamme saada paljon asiakkaita, mutta toisin kävi. Loppujen lopuksi saimme vain yhden asiakkaan. Luulen tämän johtuvan mainostuksen riittämättömyydestä.
Paperitöitä saimme tehdä ympäri vuoden ja tuntui etteivät ne koskaan loppuneet. Niitä tehdessä loppui kärsivällisyys, jaksaminen ja usko omaan yritykseen. Erimielisyyksiäkin ne sai aikaan ryhmän jäsenten joukossa. Ne olivat ehdottomasti kurssin inhottavin puoli. Ei enää ikinä uudestaan!

Yrityksemme mainos

Vuoden aikana tuli tapahtumia, joihin yritysten piti osallistua. Ahlmanilla järjestetty Läheltä Hyvää -tapahtumaan sai yritykset varata oman pöydän yritystään varten, mutta yrityksemme katsoi, ettei tapahtuma hyödyttäisi meitä. Sitten keväämmällä tuli Ahlmanin avoimet ovet, joilloin kaikki yritykset olivat esillä koulumme salissa. Harvaa yritystä tämä hyödytti millään lailla, sillä ihmiset koostuivat suureksi osaksi yhdeksäsluokkalaisista, joita ei kiinnostanut pätkääkään, mitä yrityksemme tarjosivat.
Viimeinen tapahtuma, johon yrityksemme osallistui oli NY Aluefinaali. Finaali pidettiin Ideaparkissa, jossa meidän piti esitellä yrityksemme kiertäville tuomareille. Esityksen sai tehä, joko suomeksi tai englanniksi ja siihen tuli kuulua myös powerpoint esitys. Päätimme mennä helpomman kautta, kun usko oli vähän hukassa tolloin, ja teimme esityksen suomeksi. Powerpointtina käytimme Avoimien ovien powerpointtia, johon teimme vain pienoisia muutoksia. Esittelymme meni mielestäni hyvin ja saimme tuomareilta kehuja hyvästä liikeideasta, mutta siihen sitten jäikin.
Vuoden tullessa viimein päätökseen, oli aika tiivistää vuosi kertomukseksi ja esitellä koululle Grande Finaalissa. Grande Finaalissa jaettiin myöskin palkinnot kahdelle vaiko kolmelle hyvälle yritykselle. Palkintojen vuoksi, jos minkään vuoksi mekin jaksoimme yritystämme pyörittää. Mutta tajusimme jo puolessa välissä vuotta, ettei siitä mitään tule. Päätimme kuitenkin viedä vuoden kunnialla loppuun asti.

Pöytämme avoimissa ovissa.

Näin tiivistettynä vuosi oli loppujen lopuksi opettavainen kokemus, vaikkakin hermoja raastava. Yrittäminen tuli entistä selvemmäksi, kuten sekin, että minusta ei yrittäjää koskaan tule. Vaikka yrityksemme ei menestynyt kilpailuissa, ei tienannut rahaa taikka mitään muutakaan, oli liikeideamme mielestäni silti toimiva. Ny Vuosi Yrittäjä kurssi on loppujen lopuksi hyvä käydä, vaikka kävisikin sen hampaita purren, sillä se antaa hyvän pohjan mahdolliselle omalle yritykselle. Mistä sitä ikinä tietää, josko joskus sekoaisi ja päättäisikin perustaa oman yrityksen. Se jää nähtäväksi!

Lihakarjarodut

Ekana vuonna oli tarkoitus selvittää perustietoja lihakarjaroduista. Tänne päätin copy-pasteta tehtävän ja sen lisäksi lisätä kuvat roduista.

Aberdeen Agnus (Ab)
Rotu on kookas, vähäräsvainen, sarveton sekä musta.
Tulee Skotlannista Aberdeenshinen ja Angusin maakunnista.
Ensimmäiset saapuivat Suomeen v.1951.

Blonde D'Aquitaine (Ba)
Rotu on siroluinen, suurikokoinen, pitkärunkoinen sekä väriltään kermanvaaleasta ruskeaan.
Tulee Ranskan Aquitane seudulta.

Charolais (Ch)
Rotu on lihaksikkaan kookas, vähärasvainen erinomaisella kasvukyvyllä siunattu valkoinen tai kellertävän valkoinen.
Tulee Ranskan Charolais'n maakunnasta.
Ensimmäiset saapuivat 1950- ja 1960-luvun vaihteessa.

Hereford (Hf)
Rotu on korkeajalkainen, kookas, kestävä, vaatimaton sekä värtitykseltään punaruskeita tyypillisesti valkoisella pää-rinta-mahanalusta kuviolla.
Tulee Englannista Herefordshiren maakunnasta.
Ensimmäiset tulivat Suomeen 1960-luvulla.

Highland Cattle eli Ylämaan karja (Hc)
Rotu on pienikokoinen, pitkäsarvinen, pitkäikäinen, paksu nahkainen sekä omistaa tiheän aluskarvan ja yleensä kullanruskean pitkän karvan.
Tulee Skotlannin Ylämaasta ja läntisiltä saarilta.

Limousin (Li)
Rotu on keskikokoinen, tehokas rehunkäyttäjä, vähärasvainen sekä väritykseltään kullankeltainen tai -ruskea.
Tulee Ranskasta Limogesin maakunnasta.
Ensimmäiset saapuivat 1981.

Simmental (Si)
Rotu tuottaa paljon maitoa ja on väriltään kirjavia valkoruskeita.
Tulee Sveitsistä Simmen-joen laaksosta.
Ensimmäiset tulivat Suomeen 1990.

Piemontese (Pi)
Rotu on ohutnahkainen, siroluinen, kaksoislihaksen omaava sekä väritykseltään tummanharmaa.
Tulee Italiasta Piemonten seudulta.
Ensimmäiset tulivat 1990.

Dexter (De)
Rotu on pienikokoinen, Suomessa harvinainen, ketterä, nopeasti kehittyvä, sarvellinen sekä väriltään punaisen, mustan tai ruskean eri sävyisiä.
Tulee Irlannin lounaisista maakunnista.

Galloway (Ga)
Rotu on Suomessa harvinainen, sarveton, paksu karvainen, tiiviin aluskarvan omaava väriltään ruskean, harmaan, mustan tai valkoisen eri sävyisiä, mutta myös vakoisen vyökuvion omaavia on.
Tulee Skotlannista Gallowayn seudulta.

Texas Longhorn (Lh)
Rotu on rauhallinen, vähärasvainen, Suomessa harvinainen, jopa kahden metrin sarvivälin omaava ruskeavalko läikikäs.