Lyhennelmä
Tämä kahdeksan viikkoa meni myös
todella nopeasti. Muistan vielä kuinka ensimmäisellä viikolla
hermoilin, että miten voin muistaa kaiken sen mitä minulle
kerrottiin. Toisella viikolla alkukankeus oli ohitse ja pääsin
paremmin mukaan töihini. Pari ensimmäistä viikkoa hoidin ruokinnan
ja karsinoiden siivouksen. Tilan rehunjakokone tuli opittua nopeasti
sillä se muistutti koulun rehunjakokonetta. Nuorkarjan ja
umpilehmien ruokintasuunnitelma jäi aikas pian mieleen, ja sitten ei
tarvinnutkaan enää luntata paperista.
Myös lehmien asemalle ajo ja parsien
siivous oli päivittäisiä töitäni. Aluksi minulla oli vaikeuksia
saada lehmiä mahtumaan kokoomatilaan, mutta nopeasti opin
tunnistamaan lehmien välistä arvojärjestystä sen verran, että
tiesin ketä ajaa eteenpäin. Jos joku lehmistä ei ollut käynyt
kioskilla syömässä, käytin sen syömässä ennen kokoomatilaan
ajoa.
Päävastuualueeni oli vasikat. Minun
piti pitää huolta, että kaikki kävivät juomassa ja niillä olisi
tarpeeksi kuivat oltavat. Nopeasti oppi muistamaan vasikat, jotka
eivät syystä tai toisesta olleet käyneet juomassa
juoma-automaatista. Muutama sairastapaus ilmeni, sekä pari enemmän
huomiota vaativaa vasikkaa. Vasikoiden siirrot yksilökarsinoista
yhteiskarsinaan, sekä yksilökarsinoissa olevien vasujen juotto oli
myös minun töitäni. Vasikoista tuli opittua valtavasti uutta, mikä
ei ole ihme siihen aikaan nähden, mitä niiden kanssa käytin.
Kun muutaman viikon jälkeen ruokinta
sujui ongelmitta, pääsin vihdoin lypsylle. Olin lypsyllä aina
aamuisin ja iltapäivisin jatkaisin aikaisempia töitäni. Lypsykone
oli helppokäyttöinen ja lypsyasemalla työskentely ei ollut
läheskään niin raskasta kuin parsinavetassa. Asemalla tuli
kiinnitettyä huomiota enemmän lehmien jalkoihin ja niiden
terveyteen. Myös utareita tuli tarkasteltua tarkemmin kuin
parsinavetassa, sillä ne oli sopivasti silmien korkeudella. Lehmien
merkintämenetelmät, jalkaremmit ja kirjaimet lehmien kyljissä,
tuli opittua nopeasti, sillä emäntä piti siitä huolen. Olisi
ollut tosi paha, jos olisin lypsänyt ummessa olevan lehmän tai
lypsänyt solu tai lääkemaidon tankkiin. Eivät ne loppujenlopuksi
olleet vaikeita ymmärtää, vaikeinta oli muistaa katsoa lehmien
jaloista oliko sillä remmiä vai ei.
Vaikka tälläkään TOP -jaksolla ei
kaikki mennyt ihan putkeen, uskon oppineeni vaikka mitä uutta. Mitäs
siitä vaikka rehunjakovaunu hajosikin ja jouduin talikoimaan rehua
nelisen viikkoa (ei enää ikinä!). Mitäs siitä vaikka jätin
yhden porteista auki ja hiehot olivat sen jälkeen ihan sekaisin.
Mitäs siitä vaikka onnistuin unohtaa jättää taas portin auki ja
hieho oli päättänyt sotkea paikat. Huolellisuudessa olisi siis
vielä parannettavaa. Onneksi niitä onnistumisen ilojakin oli.
Muutaman huonojalkaisen vasikan sain kuntoutettua niin, että näin
niiden kävelevän omin avuin. Melkein puhaltunut vasikka selvisi
minun ansiostani. Ja yksi lehmistä uskalsi käydä syömässä
ansiostani.
Vaikka vielä on paljon opittavaa, niin
tällä onnistuneella TOP –jaksolla on hyvä aloittaa toinen
lukuvuosi. Ihan lopuksi kehotan lypsyasemalla olijoita kiitämään
toiselle puolelle asemaa, jos näkee lehmän nostavan häntäänsä.
Ei olisi ensimmäinen kerta kun saan mutanaamiota muistuttavan maskin
naamalleni ajatellessani, että ei se tänne asti roisku. Kyllä
roiskuu ja kauaskin!
 |
| Jersey rotuinen tilasonni |