Työssäoppiminen 17.9. - 16.11.12

Lyhennelmä

Tämä kahdeksan viikkoa meni myös todella nopeasti. Muistan vielä kuinka ensimmäisellä viikolla hermoilin, että miten voin muistaa kaiken sen mitä minulle kerrottiin. Toisella viikolla alkukankeus oli ohitse ja pääsin paremmin mukaan töihini. Pari ensimmäistä viikkoa hoidin ruokinnan ja karsinoiden siivouksen. Tilan rehunjakokone tuli opittua nopeasti sillä se muistutti koulun rehunjakokonetta. Nuorkarjan ja umpilehmien ruokintasuunnitelma jäi aikas pian mieleen, ja sitten ei tarvinnutkaan enää luntata paperista.

Myös lehmien asemalle ajo ja parsien siivous oli päivittäisiä töitäni. Aluksi minulla oli vaikeuksia saada lehmiä mahtumaan kokoomatilaan, mutta nopeasti opin tunnistamaan lehmien välistä arvojärjestystä sen verran, että tiesin ketä ajaa eteenpäin. Jos joku lehmistä ei ollut käynyt kioskilla syömässä, käytin sen syömässä ennen kokoomatilaan ajoa.

Päävastuualueeni oli vasikat. Minun piti pitää huolta, että kaikki kävivät juomassa ja niillä olisi tarpeeksi kuivat oltavat. Nopeasti oppi muistamaan vasikat, jotka eivät syystä tai toisesta olleet käyneet juomassa juoma-automaatista. Muutama sairastapaus ilmeni, sekä pari enemmän huomiota vaativaa vasikkaa. Vasikoiden siirrot yksilökarsinoista yhteiskarsinaan, sekä yksilökarsinoissa olevien vasujen juotto oli myös minun töitäni. Vasikoista tuli opittua valtavasti uutta, mikä ei ole ihme siihen aikaan nähden, mitä niiden kanssa käytin.

Kun muutaman viikon jälkeen ruokinta sujui ongelmitta, pääsin vihdoin lypsylle. Olin lypsyllä aina aamuisin ja iltapäivisin jatkaisin aikaisempia töitäni. Lypsykone oli helppokäyttöinen ja lypsyasemalla työskentely ei ollut läheskään niin raskasta kuin parsinavetassa. Asemalla tuli kiinnitettyä huomiota enemmän lehmien jalkoihin ja niiden terveyteen. Myös utareita tuli tarkasteltua tarkemmin kuin parsinavetassa, sillä ne oli sopivasti silmien korkeudella. Lehmien merkintämenetelmät, jalkaremmit ja kirjaimet lehmien kyljissä, tuli opittua nopeasti, sillä emäntä piti siitä huolen. Olisi ollut tosi paha, jos olisin lypsänyt ummessa olevan lehmän tai lypsänyt solu tai lääkemaidon tankkiin. Eivät ne loppujenlopuksi olleet vaikeita ymmärtää, vaikeinta oli muistaa katsoa lehmien jaloista oliko sillä remmiä vai ei.

Vaikka tälläkään TOP -jaksolla ei kaikki mennyt ihan putkeen, uskon oppineeni vaikka mitä uutta. Mitäs siitä vaikka rehunjakovaunu hajosikin ja jouduin talikoimaan rehua nelisen viikkoa (ei enää ikinä!). Mitäs siitä vaikka jätin yhden porteista auki ja hiehot olivat sen jälkeen ihan sekaisin. Mitäs siitä vaikka onnistuin unohtaa jättää taas portin auki ja hieho oli päättänyt sotkea paikat. Huolellisuudessa olisi siis vielä parannettavaa. Onneksi niitä onnistumisen ilojakin oli. Muutaman huonojalkaisen vasikan sain kuntoutettua niin, että näin niiden kävelevän omin avuin. Melkein puhaltunut vasikka selvisi minun ansiostani. Ja yksi lehmistä uskalsi käydä syömässä ansiostani.

Vaikka vielä on paljon opittavaa, niin tällä onnistuneella TOP –jaksolla on hyvä aloittaa toinen lukuvuosi. Ihan lopuksi kehotan lypsyasemalla olijoita kiitämään toiselle puolelle asemaa, jos näkee lehmän nostavan häntäänsä. Ei olisi ensimmäinen kerta kun saan mutanaamiota muistuttavan maskin naamalleni ajatellessani, että ei se tänne asti roisku. Kyllä roiskuu ja kauaskin!

Jersey rotuinen tilasonni

Tutustumismatka robottinavettaan

Pääsin viime työssäoppimisjaksolla isäntäperheen kanssa tutustumaan valmistumaisillaan olevaan robottinavettaan. Oli mielenkiintoista nähdä mitä ratkaisuja oli tehty, mutta olisi jännä nähdä toimiiko navetta niinkuin oli suunnisteltu. Navetta oli sisustettu DeLavalin tuotteilla ja siellä oli yksi robotti. Karjaa tulisi noin 50 lehmää ja nuorkarja sekä ummikot siihen päälle. Kuvia en tietenkään tajunnut napata...
Navetta ei ollut ihan valmis, mutta tämänhetkisen version hyviä puolia minun näkökulmasta:

Valoisa ja hyvä ilmanvaihto.

Suuret poikima karsinat, jotka oli mahdollista vielä puolittaa.

Sorkkakylpyallas robotilta tullessa.

Robotin erottelema maito suoraan vasikoitten juoma-automaattiin.

Karanteenikarsina.

Erillinen parsi (4 paikkaa) hoitoa vaativille lehmille. (Siemennykset yms.)

Maakuuparren pehmuste yhtenäinen matto parsien päästä päähän.

Automatisoitu ruokinta.

Ja sitten huonoja puolia:

Turpeen lastaus parsien eteen käsityötä.

Vasikoille ei yksilökarsinoita (?)

Poikimakarsinasta pitkä matka vasikkakarsinoille.

Vasikkakarsinassa nuoremmat siirrettävä vanhempien vasikoiden puolelta omalle puolelleen. (Yksi sisäänkäynti jaetussa vasikkakarsinassa.)

Vasikka karsinasta hiehokarsinaan jälleen pitkä matka. (Poikimakarsinan vieressä.)

Erottelumaito vaatii oman koneen. (Vasikoilla myös jauho-juoma-automaatti.)

Vasikoiden karsina ei tarpeeksi matala. (Kuivituksena käytetään olkea.)

Vasikoiden ruokinta (rehut) ja niiden siivous käsityötä?

Laakasiilojen tilavuus tällä hetkellä riittämätön.

Hoitoparret eivät välttämättä sovi pihattolehmille, jotka eivät ole tottuneet olemaan päästään kiinni.

Tällä hetkellä vielä liian vähän juomapaikkoja.

Jättekasa/lantala ruoantähteille?

Työssäoppiminen 7.5 - 20.6.12

Lyhennelmä:

Viikot menivät tosi nopeasti, kun nyt jälkeenpäin miettii. Kokemusta ja uutta oppiakin tuli vaikka kuinka paljon. Kaikkea oppimaansa ei varmaankaan enää muista, sillä siitä on saattanut tulla jo niin rutiininomainen juttu, jota ei itse enää huomaa. Mutta se on selvä, että kehittynyt olen, sitä ei käy kiistäminen. Näiden viikkojen jälkeen asia on selvä; tuotantopuolelle minä kuulun. Vaikka kaikki ei TOP:n aikana mennytkään aina putkeen, oli ne seitsemän viikkoa loppujen lopuksi mielestäni tosi onnistuneet viikot. 
 

Kaikista eniten oppia TOP:n aikana tuli ruokinnasta ja sairauksista. Kaikista tutuimmaksi sairauksista tuli ajotulehdus, johon 1/3 lehmistämme sairastui. Nyt kun miettii, niin se taisi olla ainoa sairaus jota aikanamme sairastettiin. Vaikka teimme kaikkemme, jotta se ei leviäisi, tuli siltikin joka viikko yksi uusi tapaus. Ei se ollutkaan niin helppo torjuttava, kuin luulimme. Onneksi puhaltumisia ei tullut, mikä oli hyvä uutinen. Ruokintasuunnitelma valottui, vaikka vähän on vielä hämärä. Mutta uskon, että jos perehtyisin siihen oikein kunnolla, senkin ymmärtäisin. 
 

Eläinten käsittelyssäkin paranin huomattavasti. Lehmät kääntyivät helpommin oikeille paikoilleen ja kanat sain kiinni hetkessä. Muistan kuinka aluksi arastelin kanan kiinniottamista, mutta nykyään se sujuu niin helposti. Viikkojen aikana oppi tuntemaan lehmät paljon paremmin, joka auttoi sitten niiden käsittelyssä ja auttoi ennakoimaan niiden mahdollista toimintaa.
 

Kaikkea en kuitenkaan ehtinyt oppimaan täydellisesti. Vaikka Avantilla ruokinta sujuukin hyvin, on turvekärryjen täyttäminen vielä vähän hankalaa. Traktorilla taasen jätteiden vieminen onnistui sekin hyvin, vesivaunu tuottaa kuitenkin ongelmia. Näitä töitä en niin paljoa ehtinyt tekemään, joten se saattaakin selittää miksi näin on. 
 

Kiinnostavin aihe koko aikana oli ehdottomasti jalostaminen. Oli mielenkiintoista kuunnella Harrin opetusta ja katsella taulukoita. Miten voidaankaan niin moneen asiaan vaikuttaa pelkällä sonnivalinnalla. Tajusin, ettei jalostamisessa ole pelkästään kyse sukusiitoksen välttämisestä, vaan monesta muusta asiasta. Tämä aihe on niin mielenkiintoinen, että halajan oppia lisää aiheesta.

Vaikka näytötkään eivät menneet ihan nappiin, opin niitä tehdessänikin jotain uutta. Virheistähän aina oppii. Opin myös uusia asioita itsestäni, joita voin tulevaisuudessa hyödyntää. Muun muassa kuinka hyvin tulen tuntemattomienkin ihmisten kanssa toimeen. Ennen olen aina jännittänyt sellaisia tilanteita, mutta asiakaspalvelunäytössä minua ei jännittänyt yhtään. Kaikkeen tottuu, niinhän se on.

Jalostamisen ryhmätyöt

Pääsimme tutustumaan jalostamisen ihmeelliseen maailmaan, mikä oli yllättävän mielenkiintoista. Yhden sonnin valinnalla voitiin vaikuttaa niin moneen ominaisuuteen lehmän tulevassa vasikassa. Ei ole siis mitenkään yhdentekevää, mitä sonnia millekkin lehmälle laitetaan. Jalostukseen liittyen teimme pari ryhmätyötä.
Ensimmäiset kaksi kuvaa koskevat hevosten jalostamista ja siinä huomioitavia asioita.
Seuraavissa on lehmän ominaisuuksien jalostusarvostelun pääpiirteistä. Muutama rivi tuli kuvattua vähän huonosti ja kestävyys kirjoitettiin kahteen kertaan :)

Tutustumismatka Osaralle

Lähdimme koko luokkamme kanssa kohti Osaraa 22.3.12, tarkoituksena tutustua sikalan arkeen. Osarassa pääsimme käväisemään luomusikalassa, luomu kylmäpihattossa, lampolassa sekä hevostalleilla. Näin päivämme siellä kului:

Perille päästyämme suunnistimme heti navetta/sikala rakennukseen, jossa meille esiteltiin lypsykone. Osaralla on käytössä viisi paikkanen lypsyasema, jossa liiketunnistimet, jotka avasivat portin lehmän tullessa paikalle. Lehmillä oli kaulassa tunnistin, jonka lypsykone tunnistaa ja kertoo sitten lypsäjälle kuka on kyseessä. Käväisimme seuraavaksi katsomassa vasikoita, jotka olivat jaoiteltu karsinoihin ikäjärjestyksessä. Tämän pienen kierroksen jälkeen meidät johdatettiin sikalan puolelle.

Sikalassa meidät laitettiin heti töihin; osa siivosi ja kuivitti, osa taasen jakoi ruokaa. Ruoka oli jauhomaista, joka heitettiin veden sekaan.
Pääsimme punnitsemaan porsaita ja lukemaan niiden korvalovia; pikku porsaita nostettiin takajalasta ja sitten kiepautettiin syliin, jossa ne pysyivät paikallaan, kun toiset tulkitsi korvalovia. Tämän jälkeen possut laitettiin suureen saavin, joka roikkui puntarissa. Eivät ne siellä kauaa viihtyneet, osa yritti kiivetä saavin reunan yli takaisin maan kamaralle. Painot laitettiin ylös pieneen vihkoseen ja porsaat merkittiin punaisella kynällä.

Seuraavaksi pesimme joutilasosastolta porsitusosastolle lähteviä emakkoja. Ne pestiin veden ja harjan avulla puhtaiksi. Emakot tykkäsivät pyöriä ympyrää ja haistella jokaista meistä moneen kertaan. Pesu oli monen mielestä mukavaa, sillä ne heiluttivat häntäänsä sen merkiksi.
Kävimme porsaiden vieroitusosastolla merkitsemässä yli 24 kiloset porsaat punaisella kynällä. Nämä porsaat juoksivat karkuun kiljuen, joten homma oli hieman haastavaa. Lopulta saimme merkittyä n. 17 porsasta.
Tämän jälkeen meille kerrottiin mitä heidän luomusioille syötetään ja kuinka sikojen ruokaseokset tehdään "automaattisella" rehunsekoituskoneella.
Olimme onnekkaita kun pääsimme näkemään myös kuinka porsaille annettiin rautapistos ja korvatatuointi. Pistos laitettiin porsaan korvan taakse, jonka jälkeen tatuointi painettiin vasempaan korvaan pihdeillä, jossa oli pieniä neuloja, jotka oli kastettu musteeseen.

Sikalan jälkeen käväisimme syömässä, jonka suunnistimme lampolaan, jossa oli melkein parikymmentä tiintä uuhta. Lampaat olivat melkein kaikki kerittyjä, ja ne pysyttelivät maatuvan pehmikkeen avulla lämpöisinä. Lampailla oli mahdollisuus käväistä pihalla milloin he haluaisivatkaan, sillä toisella puolella lampolaa oli avonainen ovi, joka johti pieneen ulkotarhaan.

Lampolasta suunnistimme katsomaan pihattoa, jossa lehmät olivat. Pihalla, lähellä lypsyasemaa, oli kaksi ruokakioskia, joista lehmät pääsivät hakemaan ruokaa, silloin kuin niitä huvitti. Pihattorakennuksen keskellä oli kuulemma suuri allas, joka oli täytetty maatuvalla turve-olki sekoituksella. Lehmät olivat holsteineja ja ayshireitä. Vain muutamalla oli sarvet, joiden päät olivat tylpistetty. Joukossa oli myös yksi yksisarvinen.

Päivän viimeinen etappi oli hevostallit, joissa ei ollut hevosen hevosta, sillä kaikki ne olivat pihalla jalottelemassa. Hevosten joukossa oli poneja, yksi upea valkoinen suomenhevonen sekä filmitähtiä. Pari hevosta oli päässyt oikeen valkokankaalle elokuvaan Täällä pohjantähden alla.
Näin ollen päivä oli pulkassa ja matka kohti Ahlmania alkoi. Päivä oli mielestäni onnistunut ja opittua tuli paljon!

Nimikkolehmä

Ekana vuonna opiskelijoille jaettiin pareittain yksi koulumme lypsettävistä lehmistä. Tarkoituksena oli pitää kirjaa lehmän kuulumisista, sekä tutustua paremmin kyseiseen lehmään. Saimme silmätikuksemme ensimmäistä kertaa poikivan eli hiehon, joten pääsimme seuraamaan sen maitomäärään kasvua ihan alusta asti. Tässä mitä saimme vuoden aikana irti.

Etevä

• Korvanumero: 45
• Rotu: Länsisuomenkarja (LSK)
• Syntynyt: 6. marraskuuta 2009
• Emä: Äly
• Isä: Peltolan Ässä
• Kuntoluokka: 3, eli ihan normaali
• Paino: n. 520kg
• Ympäryysmitta: 187cm

Mittalypsyjen tuloksia:
18.2.12
Aamulypsyllä: 14kg (n. 14 litraa)
Iltalypsyllä: 17kg
Yhteensä: 31kg, mikä oli vähänaikaa sitten poikineelta hieholta todella hyvin.

Maitoanalyysien tuloksia:
9.2.12
Rasvaa 3,86 %
Valkuaista 3,13 %
Solut 212 (1000 kpl/ml)
-> Tästä pääteltynä asiat on kunnossa.

Siemennykset:
22.2.11 Ennustus sonnilla
13.3.11 Ennustus
->Todettiin tiineeksi 5.5.11
--> Poiki 26.12.11 isokokoisen sonnipojan nimeltä Iso-Antti, korvanumero 517, synnytyksessä tarvi vetoapua
7.3.12 Tuuma -sonnilla

Lyhyesti lääkinnöistä:
PVM         Sairaus       Lääke    Hoidon kesto, varoajat, lisätietoa
17.11.10 Sorkkahoito, DHS, kolme päivää
19.10.11 Ripulia
30.11.11 Loiskäsittely, Coopersect
24.12.11 Äkillinen kliininen utaretulehdus, Kloxeratc (?), 2krt/vrk 7 päivän ajan, liha 7pv ja maito 2/5 pv
24.1.12 Ennaltaehkäisevä käsittely magneetilla, Etevä hikoili, pohdittiin josko olisi syönyt rautaa

Kiimantarkailua: (kiimat toistuu noin kolmen viikoin välein)
10.11.11 Kirkas lima

23.1.12 Paksu & samea
28.1.12 Ohut & kirkas
29.1.12 Ohut, kirkas ja venyvä lima -> kiimassa, hyvä hetki siementää/astuttaa
30.1.12 Ohut, kirkas & venyvä -> kiimassa, kuten myös

7.2.12 Paksu ja samea
18.2.12 Veri -> kiima ohitse

21.2.12 Paksu ja kirkas

4.3.12 Paksu ja samea

31.3.12 Kirkas, ohut ja venyvä -> kiimassa
3.4.12 Veri -> kiima ohitse

NY 24H -leiri

 NY 24h -leiri on ammatilliselle toiselle asteelle suunniteltu vuorokauden kestävä kokonaisuus, jonka aikana nuoret perustavat oman ideansa pohjalta kuvitteellisen yrityksen. Leiri rakentuu rastitehtävistä, yhteiluennoista ja tietoiskuista. Leirillä luodaan liikeidea, jota kehitetään eteenpäin yrityksen elinkaaren mukaisesti yhdessä asioista oppien ja ideoita työstäen.


Ekaa kertaa uuteen kouluun menevät Ahlmanin ammattiopiston opiskelijat eivät osanneet varautua Ny 24h -leiriin, joka heidän kauhukseen alkoi sen viikon torstaina ja päättyisi seuraavana päivänä. Parin ensimmäisen päivän aikana opiskelijat koettivat kovasti oppia tunnistamaan oman ryhmänsä opiskelijat. Mutta sitten tulee tieto, että leirin ajaksi jaettavat ryhmät eivät koostukkaan pelkästään oman alasi opiskelijoista, vaan mukana on myös toisten alojen aloittaneet opiskelija. Tuntemattomien ja/tai puolituttujen kanssa 24 tuntia yhdessä huoneessa yritystä luoden ei varmaankaan saanut aikaan minkäänlaisia positiivisia tuntemuksia näissä uusissa opiskelijoissa.

Oma ryhmäni koostui kolmesta puutarhuriopiskelijasta, kahdesta kokin alusta, ammattistarttilaisesta ja yhdestä oman alani opiskelijasta. Ensimmäinen päivä kului yritystä ideoiden ja paperitöitä tehden. Vaikka emme tunteneet toisiamme, tuutorimme sai meidät kuitenkin toimimaan ryhmänä. Välillä oli jotain piristävää toimintaa, jonka oli tarkoitus parantaa ryhmähenkeemme. Pääsimme mm. koristelemaan täytekakkkua ja työntämään heinäpaalia. Puolenyön aikoihin ohjelmassa oli yhteinen ruokahetki ja tulishow. Tämän jälkeen sai päättää menisikö nukkumaan vai katsomaan elokuvaa valvoen koko yön. Päätin itse mennä nukkumaan, sillä sinä aamuna oli herännyt 5:30, kuten aina koulun alkaessa kahdeksalta.
Seuraavana aamuna tuutorit tulivat herättämään seitsemän aikoihin aamujumppaa varten, joka ei saanut mitään aikaan väsyneissä opiskelijoissa. Tämän jälkeen söimme aamupalan ja palasimme ryhmiin viimeisteemään sinä päivänä olevaa yritystenpurkua. Meidän tuli tehdä posteri, joka toimisi yrityksemme mainoksena. Tämä sitten esitettäisiin muille opiskelijoille ja muutamalle tuomarille, jotka sitten arvioisivat yritysideamme. Tämän jälkeen olisi ruokailu, jonka jälkeen leiri tulisi päätökseen. Opiskelijoiden kasvoilta paistoi helpotus, kun leiri vihdoin päättyi ja alkoi kotimatka.

Omasta mielestäni leiri oli liian aikasin, sillä ei ollut ehtinyt tutustumaan oman alansa opiskelijoihin. Yrittäminenkin oli monelle täyttä hepreaa, joten ihan perillä asioista ei oikein pysytty. Mutta onneksi, jotakin tuli leirillä kuitenkin opittua: yrittäjyys vaatii paljon kärsivällisyyttä!

NY Vuosi Yrittäjänä

NY Vuosi yrittäjänä on peruskoulun 9.-luokkalaisille sekä lukion ja ammatillisen toisen asteen opiskelijoille tarkoitettu opinto-ohjelma, jossa on taroituksena perustaa lukuvuoden ajaksi miniyritys, joka toimii oikealla rahalla. Oma NY-yritys valmistaa nuoria työelämää varten. Opittavat taidot syntyvät tekemällä oppimisen kautta. NY-yrityksessä opiskelijat oppivat yrittämiseen liittyviä asioita käytännön kautta.

Uusien opiskelijoiden iloksi (tai kiusaksi) ekoilla viikoilla esiteltiin yrittäjyyskurssi, joka olisi periaatteessa sama kuin leiri, mutta tällä kertaa yritys perustettaisiin ihan oikeasti ja se toimisi oikealla rahalla. Yritys perustettaisiin saman alan ihmisten kanssa, joka oli helpotus. Ekojen tuntien jälkeen alkoi muodostua ryhmässämme pienempia ryhmiä, muodostaen näin seitsemän (?) yritystä.

Yrityksemme koostui yhteensä kuudesta tytöstä eripuolilta Tamperetta. Liikeideamme oli, näin lyhyesti (se on tullut kirjoitettua aivan liian monta kertaa), eläintenhoito- ja ulkoilutuspalvelujen järjestäminen. Nimeksi tuli pitkän pohdinnan jälkeen Lemmikkilomittajat NY. Hinnat halusimme pitää alhaisina, ajatuksenamme saada paljon asiakkaita, mutta toisin kävi. Loppujen lopuksi saimme vain yhden asiakkaan. Luulen tämän johtuvan mainostuksen riittämättömyydestä.
Paperitöitä saimme tehdä ympäri vuoden ja tuntui etteivät ne koskaan loppuneet. Niitä tehdessä loppui kärsivällisyys, jaksaminen ja usko omaan yritykseen. Erimielisyyksiäkin ne sai aikaan ryhmän jäsenten joukossa. Ne olivat ehdottomasti kurssin inhottavin puoli. Ei enää ikinä uudestaan!

Yrityksemme mainos

Vuoden aikana tuli tapahtumia, joihin yritysten piti osallistua. Ahlmanilla järjestetty Läheltä Hyvää -tapahtumaan sai yritykset varata oman pöydän yritystään varten, mutta yrityksemme katsoi, ettei tapahtuma hyödyttäisi meitä. Sitten keväämmällä tuli Ahlmanin avoimet ovet, joilloin kaikki yritykset olivat esillä koulumme salissa. Harvaa yritystä tämä hyödytti millään lailla, sillä ihmiset koostuivat suureksi osaksi yhdeksäsluokkalaisista, joita ei kiinnostanut pätkääkään, mitä yrityksemme tarjosivat.
Viimeinen tapahtuma, johon yrityksemme osallistui oli NY Aluefinaali. Finaali pidettiin Ideaparkissa, jossa meidän piti esitellä yrityksemme kiertäville tuomareille. Esityksen sai tehä, joko suomeksi tai englanniksi ja siihen tuli kuulua myös powerpoint esitys. Päätimme mennä helpomman kautta, kun usko oli vähän hukassa tolloin, ja teimme esityksen suomeksi. Powerpointtina käytimme Avoimien ovien powerpointtia, johon teimme vain pienoisia muutoksia. Esittelymme meni mielestäni hyvin ja saimme tuomareilta kehuja hyvästä liikeideasta, mutta siihen sitten jäikin.
Vuoden tullessa viimein päätökseen, oli aika tiivistää vuosi kertomukseksi ja esitellä koululle Grande Finaalissa. Grande Finaalissa jaettiin myöskin palkinnot kahdelle vaiko kolmelle hyvälle yritykselle. Palkintojen vuoksi, jos minkään vuoksi mekin jaksoimme yritystämme pyörittää. Mutta tajusimme jo puolessa välissä vuotta, ettei siitä mitään tule. Päätimme kuitenkin viedä vuoden kunnialla loppuun asti.

Pöytämme avoimissa ovissa.

Näin tiivistettynä vuosi oli loppujen lopuksi opettavainen kokemus, vaikkakin hermoja raastava. Yrittäminen tuli entistä selvemmäksi, kuten sekin, että minusta ei yrittäjää koskaan tule. Vaikka yrityksemme ei menestynyt kilpailuissa, ei tienannut rahaa taikka mitään muutakaan, oli liikeideamme mielestäni silti toimiva. Ny Vuosi Yrittäjä kurssi on loppujen lopuksi hyvä käydä, vaikka kävisikin sen hampaita purren, sillä se antaa hyvän pohjan mahdolliselle omalle yritykselle. Mistä sitä ikinä tietää, josko joskus sekoaisi ja päättäisikin perustaa oman yrityksen. Se jää nähtäväksi!

Lihakarjarodut

Ekana vuonna oli tarkoitus selvittää perustietoja lihakarjaroduista. Tänne päätin copy-pasteta tehtävän ja sen lisäksi lisätä kuvat roduista.

Aberdeen Agnus (Ab)
Rotu on kookas, vähäräsvainen, sarveton sekä musta.
Tulee Skotlannista Aberdeenshinen ja Angusin maakunnista.
Ensimmäiset saapuivat Suomeen v.1951.

Blonde D'Aquitaine (Ba)
Rotu on siroluinen, suurikokoinen, pitkärunkoinen sekä väriltään kermanvaaleasta ruskeaan.
Tulee Ranskan Aquitane seudulta.

Charolais (Ch)
Rotu on lihaksikkaan kookas, vähärasvainen erinomaisella kasvukyvyllä siunattu valkoinen tai kellertävän valkoinen.
Tulee Ranskan Charolais'n maakunnasta.
Ensimmäiset saapuivat 1950- ja 1960-luvun vaihteessa.

Hereford (Hf)
Rotu on korkeajalkainen, kookas, kestävä, vaatimaton sekä värtitykseltään punaruskeita tyypillisesti valkoisella pää-rinta-mahanalusta kuviolla.
Tulee Englannista Herefordshiren maakunnasta.
Ensimmäiset tulivat Suomeen 1960-luvulla.

Highland Cattle eli Ylämaan karja (Hc)
Rotu on pienikokoinen, pitkäsarvinen, pitkäikäinen, paksu nahkainen sekä omistaa tiheän aluskarvan ja yleensä kullanruskean pitkän karvan.
Tulee Skotlannin Ylämaasta ja läntisiltä saarilta.

Limousin (Li)
Rotu on keskikokoinen, tehokas rehunkäyttäjä, vähärasvainen sekä väritykseltään kullankeltainen tai -ruskea.
Tulee Ranskasta Limogesin maakunnasta.
Ensimmäiset saapuivat 1981.

Simmental (Si)
Rotu tuottaa paljon maitoa ja on väriltään kirjavia valkoruskeita.
Tulee Sveitsistä Simmen-joen laaksosta.
Ensimmäiset tulivat Suomeen 1990.

Piemontese (Pi)
Rotu on ohutnahkainen, siroluinen, kaksoislihaksen omaava sekä väritykseltään tummanharmaa.
Tulee Italiasta Piemonten seudulta.
Ensimmäiset tulivat 1990.

Dexter (De)
Rotu on pienikokoinen, Suomessa harvinainen, ketterä, nopeasti kehittyvä, sarvellinen sekä väriltään punaisen, mustan tai ruskean eri sävyisiä.
Tulee Irlannin lounaisista maakunnista.

Galloway (Ga)
Rotu on Suomessa harvinainen, sarveton, paksu karvainen, tiiviin aluskarvan omaava väriltään ruskean, harmaan, mustan tai valkoisen eri sävyisiä, mutta myös vakoisen vyökuvion omaavia on.
Tulee Skotlannista Gallowayn seudulta.

Texas Longhorn (Lh)
Rotu on rauhallinen, vähärasvainen, Suomessa harvinainen, jopa kahden metrin sarvivälin omaava ruskeavalko läikikäs.