Lyhennelmä työssäoppisesta vuohitilalla
Kaiken kaikkiaan opin tämän kahdeksan viikon aikana lähes
kaiken, mitä kutuista tarvitsee tietää. Kokemus ei jäänyt pelkästään vuohien
lypsyyn ja muuhun päivittäiseen hoitoon. Pääsin mm. hoitamaan sorkkia,
poi’ittamaan ja katkomaan sarvia. Näin työssäoppimisen aikana kuttulan
toimintaa sekä kiireisenä, että rauhallisena aikana.
Yllätyin kuinka erilaista kuttujen lypsäminen on lehmiin
verrattuna. Se oli ensinnäkin paljon nopeampaa ja tyhjälypsy oli erittäin suuri
ongelma. Ajatus kutun käsilypsämisestä muuttui sen jälkeen, kun kuttuja tuli
lypsettyä useampi kahdesti päivässä. Kiitos sille, joka keksi lypsykoneen. Oli
kiinnostavaa oppia juustonvalmistuksesta, sekä olla osa sitä.
Oli todella mielenkiintoista päästä hoitamaan sorkkia.
Teoriassa asia vaikutti vaikealta, mutta käytännössä työ oli helppoa. Aluksi
sorkkahoito oli hidasta ja lihakset tulivat kipeäksi jännittämisestä. Mutta
siinä 40 sorkkaa leikattua, työ sujui jo leikiten. Myös sarvien katkominen oli
mielenkiintoista. Yllätyin sarviaineen pehmeydestä ja sarvien rakenteesta.
Sarvet eivät olleet kutuilla ontot sisältä, eivätkä myöskään olleet kovaa
ainesta. Jos ne leikkasi oikeasta kohtaa, niin kuttu ei tuntenut yhtikäs mitään.
Lähes 40 vuohta kun poiki, niin saihan siinä kokemusta jos
jonkinlaisesta poikimisesta. Oli niitä, jotka poikivat omin avuin ja niitä
joita avustettiin, sekä niitä jota jouduttiin kunnolla auttamaan. Poikiminen
eteni kutuilla todella nopeasti, joten viivästymiset yleensä merkitsivät
ongelmia. Usein oli kyse virheasennoista tai siitä ettei paikat olleet
tarpeeksi auki. Muutama kuttu poikimisen sijaa päätti luoda, minkä seurauksena
luominenkin kävi tutuksi.
Pörhistynyt, kipeä vuohi |
Ehkä kaikista aikaa vievin ja turhautumista tuottavin
työvaihe oli kilien opettaminen tuttiämpärille.
Välillä tuli kirottua niiden tyhmyyttä, mutta myöhemmin niiden opittua
ylistettiinkin jo neroiksi. Mitä nuorempina ne oli vieroitettu emosta, sitä
nopeammin kilit oppivat. Muutaman kilin kanssa todellakin meni hermot, sillä ne
päivästä toiseen päättivät vain huutaa kieli pitkällä juomisen sijaan. Voi sitä
ylpeyden tunnetta, kun vaikeat kilit vihdoin hoksasivat sen, mitä me päivästä
toiseen, kolmesti päivässä, yritimme niille opettaa.
Semmoinen oli työässäoppimiseni Kuttulassa. Niitä kahdeksaa
viikkoa en vaihtaisi mistään hinnasta, sillä opin niiden aikana enemmän ja
monipuolisemmin kuin toivoinkaan. Onneksi kesätyöt odottaa samassa paikassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti